You only hear the music when your heart begins to break...

It's over half year ago, when I read the shocking news about my favourite band. In that half year I can put happiness, sadness, madness almost every feeling you can even imagine or have. But these past four months have been great and all right! I'd hope more but that job which maybe ended today. As anything else in this world, also this depends on money can I continue the job...

But back to the main thing.

It was almost end of the week when I got in my hands the most beautiful thing I've ever seen in my life. Metal Hammer- magazine full of My Chemical Romance! All you can dream of and then it's front of your eyes, what have you done or said to get it? Is this dream or what?, You think once or twice. All the songs fills your mind, you can't think of anything else than that what you are seeing. The magazine, only with My Chemical Romance interviews and more. This is my Christmas! And next thing you notice you're thinking is a Christmas song, because of hppiness.

 Maybe I can now have the reason why? Oh, I can't wait for that moment.

And then when you have the time to look at it a bit, you see that there's nothing, I mean nothing or anything about the reason why. And that if something also brings the tears in your beautiful eyes. Also that you know that piece of magazine will be the only one and the last one what you'll ever gonna get about the band. And that moment, brings memories in your nor songs playing in your little head, filling your mind and your heart with magic and love.

All at once in your little mind, how much can you take? How longer you can take this? Or how in the world can you deal with this again? Do you have to go through this again? How your mind could process this all? And trying to think happy thoughts and that they quitted when they were at the top of the world; the right time to end all of it.

The magazine; there's all from the very start to the day 22th March, this year, when everything ended. Everything you need to know about them, everything about their albums, videos, songs, everything and more. 131 pages is a dream which came true. And that's not all, 12 posters of them and one sticker pack. I myself don't much care about the sticker pack, but it's okay plus for that MCR package, I think.

Tears are rolling again all over my face, did I really deal this thing yet? Or is it just tears of joy? Could I ever be happy again, the same way I was before they quit? Or is it just the truth, that this is really the end, they are not coming back, or are they? They are not coming back to Finland to throw a concert. Or does truth just hurts this much that you're always crying after them, even you know it won't get them back? All the feelings are in mind again; happiness, sadness, anger, love, all the power the music gave me; all mixed together.



 But at least I have their music with me forever. "Your memory will carry on"- My Chemical Romance - Welcome to the Black Parade

And no matter what, I moved on with a thing and here I am. Still alive even they quitted; I don't deny that don't hurt a bit, no. It still breaks my heart, and it will be... Broken. No one can't fix it; it won't never be complete again.

The magazine and some kind of case where the magazine were.

 I guess you could say this a goodbye-to-the-my-chemical-romance-magazine or something.

I moved on and I'm happy about it that I really did it, I'm proud fan of MCR; or should I say a loyal fan of MCR? Well, what ever, their music will carry on. I don't know if there's anything what to say, I could just talk and talk and talk about this subject forever even no one to listen. Is it worth it then anymore?

One thing what matters to me is that I love their music forever, I won't forget them or their music, and I'm such a proud fan, I can hope till the end of the world that they'd be back some day and they did the right thing when they quitted then when they were at the top of the world.
They did some difference to this world, they change the world.

So long and goodnight.

-Ronnie

I have something to wait for

I have something to wait for on January. 21.1 I can pre-order My Chemical Romance's the Greatest Hits album: May Death Never Stop You. It'll be released on March, 25. There's nothing to think about but pre-order the album on that day ;)

 My next year will be best ! Even the songs aren't new, but the last album; that's matter for me.

But for now,

Merry Christmas and a Happy New Year for all of you! 

xoxo;

-Ronnie

Now I'm leaving my worries behind, feel the freedom of body and mind

Elä hetkessä, älä eilisessä tai tulevassa
Elä juuri siinä hetkessä missä olet,
unohda kaikki murheet ja stressi.
Nauti hetkestä, älä katso taaksepäin
tai tulevaan.

Pidä katseesi vain siinä missä olet,
päästä ajatukset lentoon;
mielesi kaipaa rauhaa ja lepoa.
Älä päästä mieleesi mitään;
anna sen tyhjentyä.

Elä hetkessä, älä eilisessä tai tulevassa
Elä juuri siinä hetkessä missä olet,
unohda kaikki murheet ja stressi.
Nauti hetkestä, älä katso taaksepäin
tai tulevaan.

Hemmottele itseäsi, anna kehosi nauttia;
siitä mitä ikinä teetkin.
Älä anna ärsykeiden rasittaa mieltäsi tai
kehoasi.
Hemmottele itseäsi.

Elä hetkessä, älä eilisessä tai tulevassa
Elä juuri siinä hetkessä missä olet,
unohda kaikki murheet ja stressi.
Nauti hetkestä, älä katso taaksepäin
tai tulevaan.

"Now I'm leaving my worries behind,
feel the freedom of body and mind"

-Ronnie

I'm in love with... music

Se tunne, kun kuuntelet jotakin biisiä ja yht'äkkiä siitä yhdestä tietystä biisistä tuleekin niin valtavasti muistoja mieleen. Muistoja, tai hetkiä, jotka haluaisit elää uudelleen ja uudelleen, mutta tiedät ettet tule koskaan saamaan niitä hetkiä muodossa taikka toisessa takaisin. Elät siinä tunteessa; aivan kuin se kaikki olisi eilistä. Kesken biisin muistat toisenkin, kolmannenkin ja muutaman muun biisin jotka tuovat mieleen ne hetket ne muistot sen tunnelman vuosien takaa. Alatkin mielessäsi elämään niitä hetkiä uudelleen ja uudelleen päivä päivältä, kuunnelle ne samat biisit yhä uudelleen ja uudelleen... Kyllästymättä niihi samoihin bändeihin, sanoihin, rytmiin, tunnelmaan ja siihen kaikkeen mitä yhdessä biisissä onkin. Biisit jäävät päähäsi soimaan; havahdut haluavasi kuunnella sen tietyn biisin tässä-heti-nyt; refleksisi ovat äärimmillään, kun vaihdat biisin siihen mielitiettyysi. 

Eikä sitä oikein tiedä miten olla, hyppiä ilosta, tanssia keskellä lattiaa tai pihaa siitä tunnelmasta mikä on tarttunut biisin välityksellä vaiko itkeä ilosta muistellen 'vanhoja hyviä hetkiä'. Sitä väkisin vaihtaa toiseen biisiin rauhoittuakseen; puoli väkisin kuunnellen puolet biisistä puolella korvalla, kun mieli kuuntelee yhtä ja samaa biisiä vuorokauden tunnit ympäri. Hetkeksi pystyy kuuntelemaan muutakin, mielesi löysi jotakin todella kiinnostavaa johon pitänee keskittyä oikein kunnolla... Kunnes keskittymisesi herpaantuu ja tajuaa ettei se mielitietty biisi soikaan enää taustalla, automaattisesti sitä vaihtaa biisiä. Aivan kuin se yksi tietty biisi olisi polttoaine jolla kulkea eteenpäin, se energisyys jolla 'heräisit' aina siihen päivään tai auttaisi keskittymään...

Sitä kuuntelee päivästä toiseen niitä biisejä, tai vain sitä yhtä mielitiettyä, kunnes tajuaa kuuntelevansa samaa biisiä päivästä toiseen melkein yhtä soittoa putkeen. Alkaahan sitä itsekin jo miettiä, mahtaneekohan tässä olla jotakin vikaa jo? Kuuntelee yhtä ja samaa biisiä päivästä toiseen, välillä hieman jotakin muuta, mutta että jaksaa yhtä biisiä kuunnella niinkin monta kertaa putkeen? Tykästymistäkö, ei kai nyt sentään? Eihän sitä nyt yhteen biisii voi tykästyä niin helpolla, vai voiko? Eihän tuollaista kannata edes miettiä vaan jatkaa biisin, tai biisien kuuntelemista, kunnes jonain päivänä sitä tajuaa jotakin vielä suurempaa... Tajuaa, että onkin menettänyt sydämensä jollekin bändille. Bändille josta ei ole kuullut aikaisemmin kuin vasta muutama vuosi sitten, bändille jolta kuulit vain muutaman hassun biisin. Bändille, jonka levyt jo tahtoisit niin kovasti saada itsellesi tietäen ettei ole juuri nyt varaa. Bändille, josta et edes tiedä juuri mitään, bändille jonka laulajan ääntä voisit vain kuunnella minutista minuttiin, tunnista tuntiin, päivästä toiseen... Naurahtaen, tajuat stalkkaavasi Wikipediasta hieman tietoja bändin laulajasta; saavasi nauru kohtauksen, kun tajuat miettiväsi ' kuinka päälle 40 vuotias voikin kuulostaa päälle 20 - 30 vuotiaalta...'
Hetkeä myöhemmin myönnät itsellesi rakastuneesi bändiin, tai bändin musiikkiin.
Stratovarius ♥

Oiva tapa saada ajatukset muutosta muualle... ;)

-Ronnie

Why do I feel like...?

Why do I feel like I'm not good enough,
for anyone?
Why do I feel like I can't make this through?
Why do I feel like things won't go like I've planned?

Why I can't focus on good things?
"Why does it feels so good, but hurts so bad?"
Why he lead me off of the track?
Why didn't he said anything before?
Why did it went how it went?

Why do I feel like I don't have strength enough?
There's just questions running through my head,
Why? What? When?

There's some things that I'm done with.
There's some things we've talked through,
If you're happy, I'm happy,
Hey friend, you're more precious than gold,
Don't leave, nothing can't come between our friendship.

There's nothing more than friendship that I want.
There could be jealousness, please don't let it happen.
There's nothing more than friendship in between us.
We don't want anything more, only we want friendship.
Oh, only I want you to be the best friend,
Is it possible?
Don't leave, just stay there.

Some things won't go the way you want;
We've made through that long conversation,
We made a decision;
We'll be friends from now on, forever.
Nothing can't change that,
And I'm proud of it...

-Ronnie

Have you thought, why?

Then when you are doing something,
Do you think why are you doing it?
Or do you just do it what you are doing?

For example, when you clean;
do you think about why are you cleaning,
or do you just clean?

My guide at my school's practice period in job,
asked me one day why I am doing ssomething
what I did at the time?
I was a little embarrassed, because I didn't see
that coming.

But then I really start to think about it;
Why I am cleaning the way I am?
Or why I am cleaning at all?
Which make me wonder that
are you just doing what you are doing
without thinking about it.

Do you just keep it self-evident?
Nothing in this world isn't self-evident,
even you think yes it is.
Some way, yes there are things which are
self-evident, but in the other hand
the things are not!

-Ronnie

Could I ever deal with it

It's been almost two months when they quitted
I thought I'm over it and my life is smiling,
but I've realized that I haven't.
How long it takes?
Will my heart be broken the rest of my life?

How could I get over it?
How could I listen the music without crying?
Is there anything that could ease the pain?
Will I ever found a band like them?

This won't be easy,
here's gonna be lot more tears
My heart is bleeding
What if I forget about them,
even I don't want to?

Is there any other band,
which lyrics I could easily identify?
Lyrics where I could find the ease for my pain
Lyrics which describes my feelings

Could I just ever deal with this?
Could I ever know the reason why?
Culd I ever be happy and confident,
when I'm listening their music?

Could I just ever deal with it?

-Ronnie

Maybe memories

"Täällä on viini halvempaa kuin vesi"
Äitini oli luokkansa kanssa opintomatkalla Ranskassa, Pariisissa. Sain terveisiksi kortin, sekä tuliaisia. En millään malta odottaa, että saan tuliaiseni kotiin!

Viikko ilman puheluita juuri niin usein kuin haluaa oli aivan tuskaa. Tottumus kysymyshän se oli, ei niitä puheluita aina päivittäin ole; mutta se tieto ettet voi soittaa juuri silloin kuin haluat ja juuri niin usein kuin haluat ei ollut kovinkaan mukava. Toki sovittiin, että viesti per päivä ja pika puhelu per päivä. Oli kyllä aivan ihanaa kuulla äidin ääni "pitkästä" aikaa, kun soitin. Mikään ei ole itsestään selvää, mukavinta on pitää yhteyttä päivittäin, mutta mukavempaa on laittaa edes se yksi viesti per päivä ihmiselle joka tärkeä kun hän toisessa maassa.
Äitin reissu meni kuulemma loistavasti, mistä olen tietenkin iloinen. Yllättävintä oli se, että hän ei pelännytkään koneessa!

Ranska on ilmeisesti kallis maa, mutta vesi on kallista tuli itselleni täytenä yllätyksenä. Tosin eihän se mua koskettanut juuri lainkaan, enhän mä siellä Pariisissa ollut vaan äiti.
Se tunne kun äiti ilmoittaa ettei ole vieläkään löytänyt mitään kivaa mulle oli lievä pettymys... Kunnes äiti sitten ilmoitti, että löysikin mulle jotain kivaa! Aaah, tuliaisia Pariisista, jotakin konkreettista Pariisista! Mikä voikaan olla sen ihanempaa! Tuliaiset ovat aina olleet mieleeni ja varsinkin ne jotka tulevat aivan puun takaa.

 Eiffelin huumaa, oh those lights; so beautiful

 Oh, I've got something cool!

Mutta ennen kaikkea parasta oli saada äiti takaisin Suomeen; puhelin linjat ovat käyneet kuumana puheluista ;)

-Ronnie

One band, so much memories

"You only hear the music when Your heart begins to break" - It was there, every time when I was sad
"I am not afraid to keep on living, I am not afraid to walk this world alone" -  It was there, every time when I felt all alone

"Ba ba ba, ba ba ba" -  So much good memories

"Raise your voice every single time they try and shut your mouth" - I've learned so much from their music

"Send you roses when they think you need to smile" - The way I could escape


"I'm the kind of human wreckage that you love" - I've became stronger person because of their music. I'm sad, but I still want to thank them from the past 7 years which I have got so many memories of; some are good and some are bad.

But music will live forever

-Ronnie

DAY 2, 2.0

Ekan kerran mulle tuli sellanen fiilis, että hei mä kyllä pystyn lopettamaan. Ei tee mieli tupakkaa, onko tää sittenkin helppoa? vai onko se vain nää ekat päivät? tuleeko tästä vielä vaikeeta?

No oli miten oli, mä tuun tekeen tän ja näytän sen et pystyn tähän!

-Ronnie

DAY 2, everything's annoying

Tänään tulee kaks vuorokautta kun en oo polttanu yhtään... alan ärsyyntymään pikkuhiljaa vähän kaikesta, saas nähä kuin mont kertaa menee hermot tänää.

but hey i won't give up! yritetään nyt kuitenki olla polttamat nii pitkää ku vaa pystyis..

Kun tupakoinnin loppettamisesta on kulunut

20 minuuttia: syketiheys ja ääreiserenkierto paranevat
24 tuntia: hiilimonoksiditasot ovat parantuneet
48 tuntia: nikotiini poistuu elimistöstä: maku- ja hajuaisti paramevat

2 viikko-3 kuukautta: verenkierto ja keuhkot voivat toimia paremmin
1-9kuukautta: hengenahdistusta ja yskimistä voi esiintyä vähemmän, infektioriski voi olla pienempi.
1 vuosi: sydänkohtauksen ja sydän kuoleman riski on puolittunut
5 vuotta: aivohalvauksen riski on pienentynyt voimmakkaasti
10 vuotta: keuhkosyövän riski on puolittunut
15 vuotta: sydän sairauded riski on laskenut samalle tasolle kuin koko elämänsä tupakoimattomuuden olleella.


Eiköhän tää tästä sitten, tars vaan keksii kouluun sitten jotain tekemistä etten sit kans menis sinne tupakalle...


-Ronnie

DAY 1, lets give it a try

Tänään, tuossa joskus 17-18- välillä tulee vuorokausi täyteen kun en ole polttanut yhtään.
Olo on vielä toistaiseksi hyvä, toki pää särkee hieman, mutta se nyt voi johtua siitäkin kun tuli valvottua hieman tuossa eilen...

Ekat päivät menee aivan maniosti, tiedän sen kokemuksesta... Muutamat päivät pystyy olemaan tupakoimatta ilman että tulee mitään suurempia mielitekoja mennä polttamaan. Mutta sitten kun puhutaanki jo viikoista, se voikin jo tuoda lievästi sanottuna hieman ongelmia, mutta minähän pysyn lujana enkä sorru vaikka kuinka tekis mieli. Pitäisi miettiä mitä ottaisi tupakan tilalle, tupakointi kun omalla kohdallani tuntuu olevan vielä vain tapana. Joku on joskus sanonut, että kun tekee mieli tupakkaa, ottaa vaikka kynän käteen ja tekee samaa liikettä kuin tupakoidessaan. Se on kuulemma tko. henkilöllä auttanut tupakoinnin lopettamisessa.

Niin ja keskustaan mennessä saattaa tulla myös sellainen tunne että haluaisi sen tupakan kun tottunut siihen, että aina bussi pysäkillä polttaa.

Mutta näillä mennään, nyt alkoi mun savuton elämäni.

-Ronnie

Now this shit is starting...

Tein eilen päätöksen.
Kaksikin.
Mutta siitä toisesta päätin juuri pitää blogia; tuskin ketään kiinnostaa, mutta jos joku nyt sattuu lukemaan tätä niin saapahan ainakin hyvät naurut ehkä ;O ? Tai kenties joku ajattelee, että olipas fiksu päätös, hienoa seurata -Ronnien edistymistä tms.
Mutta joo... Päätökseni oli siis lopettaa tupakointi ja tällä kertaa tosissaan yritetään! yhtään ei lipsuta! Nyt mennään läpi vaikka harmaan kiven.

-Ronnie