Syysflunssassa on kiva kuvailla ja katsella leffoja

Tänäkään vuonna en voinut välttyä syysflunssalta ja kuumeelta. No, senhän nyt voikin jo melkein arvata mitä sitä tulee tehtyä kun illalla nousee kuume ja päivällä kuume on tipotiessään. Olo kuitenkin päivisinkin yhtä kamala kuin iltasinkin; iltasin ehkä vielä pahempi kuumeen noustessa. Nyt näin toisena kuumeettomana päivänä tuntuu ettei ole mitään tekemistä, aamun tunnit ei tunnu etenevän millään kohti päivää; kunnes huomaa että kello onkin jo 12 paikkeilla. Tai sitten havahtuu siihen, että kännykkä tuntuu olevan koko ajan käsissään ottamassa kuvia instagramiin. Kyllähän siinä jotakin tekemistä näyttäisi olevan. Tälläkin hetkellä, kirjoittaessani tätä tekstiä mulla on leffa pyörimässä taustalla. Eipä sitä oikein muutakaan viitsi tehdä kun katsella leffoja, otella kuvia ja juoda teetä filtin alla villasukat jalassa. Eihän se kuume kauheen korkeella kuitenkaan ollut ( 39 ), mutta turhaan sitä lähteä ottamaan riskiä, että se kuume tulee takaisin. Eli tämäkin päivä siis menee näiden neljän seinän sisäpuolella. Korkeintaan roskapussin voisi viedä, jos sellainen sattuisi täyttymään mitä epäilen kovasti.
Toisin sanoen tämäkin päivä tulee olemaan melkosamanlainen kuin eilinenkin, joko sängyllä peiton alla tai sohvalla filtin alla tietokoneella chattaillessa tai leffaa katsoessa. Niin ja tietenkin juoden kuumaa teetä, jotta tämä kamalista kamalin vihamiehemme Nuha menisi vierailulle jonkun muun nenään kuin jäisi pitkäksikin aikaa omaani. Kurkkuakin tuntuu kutittavan aina välillä, mutta onneksi hyvä ystäväni nimeltää Kurkkupastillit auttavat hädässä. Eihän tässä siis mitään hätää ole, no worries ystävät hyvät.

Mutta toisaalta käyhän tämä aika pitkäksikin, kun ei ole sinällään mitään "järkevää" tekemistä. Pahemmin ei viitsi siivoilla tai mitään muutakaan raskasta ettei tule mitään pahempaa tai kuume vaikka yllättäisi ja tulisi takasin. Hmmh, kyllä pitäähän mun jossain välissä tässä lähteä liikkellekin etten jää näiden seinien sisälle löhöämään. Päätin sen tosin jo tänään, että viimeistään huomenna lähden keskustaan kauppaan etten ole ensi viikolla kuin zombi kun lähden liikenteeseen. En mielelläni haluaisi pyörtyä kesken matkaa vaikka bussilla kuljenkin, mutta silti. Tosin kukapa sitä nyt ehdoin tahdoin tahtoo pyörtyä? Tuskin kukaan. Joten, enköhän mä ole ansainnut vielä tämän ( ja ehkä huomisenkin ) päivän vain olemiseen ja löhöilyyn flunssan kourissa?

Syysflunssan kourisssa päiväni näyttävät suunnilleen tältä.

Niin ja kuvassa näkyvä sähkötupakkani ei ole ollut kovinkaan paljoa käytössä näiden flunssaisten päivien aikana. Mikä ehkä on ymmärrettävää, kun kurkkukin välillä oireilee, niin ei siinä tee mieli polttaa edes sitä tavallista tupakkaakaan, niin miksi sitten sähkötupakka maistuisi?

-Frankie