Se
tunne, kun kuuntelet jotakin biisiä ja yht'äkkiä siitä yhdestä tietystä
biisistä tuleekin niin valtavasti muistoja mieleen. Muistoja, tai
hetkiä, jotka haluaisit elää uudelleen ja uudelleen, mutta tiedät ettet
tule koskaan saamaan niitä hetkiä muodossa taikka toisessa takaisin.
Elät siinä tunteessa; aivan kuin se kaikki olisi eilistä. Kesken biisin
muistat toisenkin, kolmannenkin ja muutaman muun biisin jotka tuovat
mieleen ne hetket ne muistot sen tunnelman vuosien takaa. Alatkin
mielessäsi elämään niitä hetkiä uudelleen ja uudelleen päivä päivältä,
kuunnelle ne samat biisit yhä uudelleen ja uudelleen... Kyllästymättä
niihi samoihin bändeihin, sanoihin, rytmiin, tunnelmaan ja siihen
kaikkeen mitä yhdessä biisissä onkin. Biisit jäävät päähäsi soimaan;
havahdut haluavasi kuunnella sen tietyn biisin tässä-heti-nyt;
refleksisi ovat äärimmillään, kun vaihdat biisin siihen mielitiettyysi.
Eikä
sitä oikein tiedä miten olla, hyppiä ilosta, tanssia keskellä lattiaa
tai pihaa siitä tunnelmasta mikä on tarttunut biisin välityksellä vaiko
itkeä ilosta muistellen 'vanhoja hyviä hetkiä'. Sitä väkisin vaihtaa
toiseen biisiin rauhoittuakseen; puoli väkisin kuunnellen puolet
biisistä puolella korvalla, kun mieli kuuntelee yhtä ja samaa biisiä
vuorokauden tunnit ympäri. Hetkeksi pystyy kuuntelemaan muutakin,
mielesi löysi jotakin todella kiinnostavaa johon pitänee keskittyä
oikein kunnolla... Kunnes keskittymisesi herpaantuu ja tajuaa ettei se
mielitietty biisi soikaan enää taustalla, automaattisesti sitä vaihtaa
biisiä. Aivan kuin se yksi tietty biisi olisi polttoaine jolla kulkea
eteenpäin, se energisyys jolla 'heräisit' aina siihen päivään tai
auttaisi keskittymään...
Sitä kuuntelee päivästä toiseen niitä biisejä, tai vain sitä yhtä mielitiettyä, kunnes
tajuaa kuuntelevansa samaa biisiä päivästä toiseen melkein yhtä soittoa
putkeen. Alkaahan sitä itsekin jo miettiä, mahtaneekohan tässä olla
jotakin vikaa jo? Kuuntelee yhtä ja samaa biisiä päivästä toiseen,
välillä hieman jotakin muuta, mutta että jaksaa yhtä biisiä kuunnella
niinkin monta kertaa putkeen? Tykästymistäkö, ei kai nyt sentään? Eihän
sitä nyt yhteen biisii voi tykästyä niin helpolla, vai voiko? Eihän
tuollaista kannata edes miettiä vaan jatkaa biisin, tai biisien
kuuntelemista, kunnes jonain päivänä sitä tajuaa jotakin vielä
suurempaa... Tajuaa, että onkin menettänyt sydämensä jollekin bändille.
Bändille josta ei ole kuullut aikaisemmin kuin vasta muutama vuosi
sitten, bändille jolta kuulit vain muutaman hassun biisin. Bändille,
jonka levyt jo tahtoisit niin kovasti saada itsellesi tietäen ettei ole
juuri nyt varaa. Bändille, josta et edes tiedä juuri mitään, bändille
jonka laulajan ääntä voisit vain kuunnella minutista minuttiin, tunnista
tuntiin, päivästä toiseen... Naurahtaen, tajuat stalkkaavasi
Wikipediasta hieman tietoja bändin laulajasta; saavasi nauru kohtauksen,
kun tajuat miettiväsi ' kuinka päälle 40 vuotias voikin kuulostaa päälle 20 - 30 vuotiaalta...'
Hetkeä myöhemmin myönnät itsellesi rakastuneesi bändiin, tai bändin musiikkiin.
Stratovarius ♥
Oiva tapa saada ajatukset muutosta muualle... ;)
-Ronnie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti